Viikko takana

Tänään kävelimme taas Västerbronia. Tällaiselta näyttää rannassa sillan alla digivempeleellä kuvattuna. Taustalla on Kungsholmen. Kun käveltiin sillan alta takaisin sillalle ja tehtiin pieni lenkki Långholmenilla, törmättiin syrjäisellä kävelytiellä aitaan. Aidan takana oli kukkatarha ja aidassa lappu, jossa kerrottiin, että joku yksityinen ihminen kasvattaa siinä vanhoja puutarhakukkalajeja ohikulkijoiden iloksi. Näin suurkaupungissa!

Valokuvanäyttelyillä jatkettiin tänäänkin, kävimme Moderna museetissa katselemassa museon omien kokoelmien valokuvia. Ja syötiin museon kuppilassa suklaakakkua ja kermavaahtoa.

Viikko on nyt ohi. Onneksi on edessä vielä toinen, mutta ensi viikko kuluu aivan liian nopeasti. Meillä on lista kaikista paikoista, joissa pitäisi käydä. Hornsgatanin kirpputorit on vielä käymättä, samoin Jussi Björling -näyttely Konserthusetissa. Saa nähdä kuinka käy.

Ehtoolla kaikuu jump jump jump

Tilannetiedotus klo 22.23: Naapuritalon toistaitoinen puupää on löytänyt taas kehitysvammalaitoksen humppajumppalevyn. Jump jump jumputi jump prrrrrr jump jump jump.

Maailma ja Tukholmakin on täynnä hyvää musiikkia, mutta miksi kaikkein kovimpaan ääneen soi vain tuo rektaalikanava? Radiokanavia etsiessäkin on ihmetyttänyt miksi ei Tukholmassa ole Abba-kanavaa? Tai Lisa Ekdahl-kanavaa? Missä on Jussi Björling-kanava?

Söderiltä löytyy loistava levykauppa Pet Sounds. Missä soivat sieltä ostetut levyt...

Kuudes matkapäivä

Kello on kuusi illalla ja kuudes matkapäivä alkaa olla takanapäin. Eilen ei näemmä tullut kirjatuksi mitään matkakertomuksia. Eilen poikettiin kaupunginmuseoon, siellä oli hieno piirustusnäyttely.

Tänäänkin käytiin näyttelyssä, tällä kertaa italialaisia valokuvia katsomassa Nordiska museetissa Djurgårdenissa. Näyttelystä on tehty hieno kirjakin, joka piti totta kai ostaa.

Tällä reissulla ajeltiin museoraitiovaunulla, nekin liikennöivät uusien ja kiiltävien rinnalla. Ja eläkeläispapat ajavat ja tarkistavat liput, oikein mukavaa kyytiä ja vähemmän tungosta kuin uusissa vaunuissa.

Valokuvista puheen ollen, niitä ei ole nyt näissä postauksissa näkynyt. Se johtuu siitä, että digikamera lojuu täällä kesämökin hyllyllä ja mukana kaupungilla on 1 - 4 filmikameraa. Mutta kuvia saa matkoilta muutenkin, esimerkiksi kirpputorilta:

Vanhan kaupungin Stadsmissionin kirpparilta löytyi tällaisia vanhoja visiittikorttikuvia. 1800-luvun lopulla ihmiset teettivät itsestään näitä kuvia ja niitä keräiltiin erityisiin kansioihin, joissa oli standardikokoisille kuville valmiit taskut. Oman aikansa Facebook siis.

Aurinko jaksaa paistaa ja on lämmin, vaikka eilen sääennusteessa povattiin pilvistä ja viileää. Kohta pitäisi syödä, juotu tässä jo onkin Pimmsiä ja roséta. Ruuan kanssa ehkä skumppaa, vai sopiikohan se lihapullien ja perunasalaatin kera?

Växlande molnighet

Eilinen naapurin jumputus loppui kello 23 ja hiljaisuudesta helpottuneina me nukuimme kuin tukit. Herättiin vasta yhdeksältä. Tänä aamuna oli tarkoitus mennä uimarannalle Långholmenille, mutta lämpötilä on nyt puoli kymmeneltä alle kaksikymmentä ja taivaalla on vähän liiaksi pilviä.

Ajateltiin kuitenkin ajella Västerbronille valokuvaamaan. Mutta nyt parvekkeelle aamiaiselle.

On kivaa kun on bileet - naapurissa

Aamulla naapuriparvekkeella puhuttiin puhelimeen. Naapuri kertoi tulleensa kotiin. Nyt se pitää bileitä ja täkäläinen hippamusa tuntuu olevan sitä samaa jumputusta, jota kotona kuulee ohi ajavasta teinicorollasta.

Bob Dylanin Desire ei peitä mökää. Toivottavasti naapurin älypää ei pidä junttidiskoa joka ehtoo parvekkeellaan.

Toinen päivä

14 päivän Södermalm-loman toinen päivä alkaa olla takanapäin. Tänään ei tehty mitään. Paitsi kävimme ruokakaupassa. Ja hämmästelimme Djurgårdsfärjanin jonoja ja raitiovaunun tungosta. Meille tulee huomenna vieraita ja taidetaan tehdä ohjelmanmuutos, jos turistitungos on huomenna yhtä ankara.

Mistä muuten tunnistaa turistin Tukholmassa? Ulkoilupuku, lenkkarit tai vaelluskengät, reppu, kartta. Ja muodikkaasti roikkuvien farmarihousujen perstaskusta pilkistävä opaskirja viimeistään paljastaa Söderin hipsterikulmilla flaneeraavan rillipään ulkomaaneläväksi.

Kuinka me emme näytä (kovinkaan paljon) turisteilta? Tavalliset kengät. Pienet kantamukset. 30 vuotta vanhat filmikamerat. Karttaa luetaan piilossa. Vaikka vieläkin - viimeksi tänään - tulee eteen tilanteita, joissa paikallisten puhe menee yli ymmärryksen, niin silti tosi usein meitä luullaan paikallisiksi ja ruotsalaisetkin kyselevät meiltä tietä.

* * *

Ruokakaupassa käyntiä tällaisella vuokrahuushollireissulla pitääkin suunnitella huolellisemmin kuin kotona. Parin viikon kulutus pitää suunnitella tarkkaan, ettei osta liikaa tai liian vähän. Keittiön varustelukin koettelee luovuutta. Varustelistaa ollaan mietitty joka reissussa, mutta aina jotain puuttuu.

Tällainen lista on nyt muistikirjassa:
- teippi
- lämpömittari
- skumppapulloon korkki
- nettijohto
- pyykkikassi
- keittiöpyyhe
- pyykkipoikia
- mausteita (ettei yhtä ruokalajia varten tarvitse ostaa vuoden tarpeita)
- sakset
- neula ja lankaa
- hakaneuloja
- pyykinpesujauhetta

Osa näistä on mukana, mutta teippi esimerkiksi puuttui ja sitä olisi tarvinnut.

* * *

Pitääpä vielä muistaa mainita kaikkia kolmea blogin lukijaa varten sattumus eiliseltä aamulta. Laivasta oli kova tunku maihin. Vaikka odottelimme laivassa hyvän aikaa, niin eikös vain terminaalin käytävillä kuitenkin ollut väkeä kuin helluntaiepistolassa. Jäimme sitten kaikessa rauhassa odottelemaan ruuhkan selviämistä, kun huomattiin ikkunasta, että nyt ulkona tapahtuu.

Laivasta ulos tulevien autojen välissä laiturin reunalla huojui muuan heppu. Eipä aikaakaan kun ukon perässä oli kolme tullimiestä komentamassa pysähtymään. Mitäpä tämä siihen? Vänkää ja vääntää tietenkin, jolloin tullimiehet ryhtyvät taittelemaan äijää nippuun. Painiottelun jälkeen juoppo on raudoissa, mutta vielä yrittää harata ja potkia vastaan.

No, sitten pysähtyy kaksi autoa. Näyttää siltä, että raudoitetun älypään kaksi yhtä älykästä kaveria rientää hätiin. Paikalle juoksee lisää univormuväkeä. Olipas erittäin järkevää satamakäyttäytymistä Norjan ammuskelun jälkeen!

Mitä sitten tapahtui? Ei tiedetä. Ruuhka terminaalin käytävällä hellitti ja me jatkoimme matkaa ulos. Ai niin, niissä juoppohullun kavereiden autoissa oli sittenkin ruotsalaiset rekisterikilvet.

Sataa ja paistaa

Täällä sitä taas ollaan. Aurinko yrittää paistaa pilvien välistä ja välillä tulee tihkusadetta, mutta huomiseksi luvataan +25!

Tämän kesäinen asunto on 1920-luvun talossa ylimmässä kerroksessa. Ikkunat ja hantaakit on alkuperäisiä, kuten myös notkahtanut kalanruotokuvioinen parketti. Keittiössä on alkuperäinen tarjoilukaappi. Nämä jutut on Söderillä asuntojen myyntivaltteja.

Oloamme ollaan kotoisaksi tehty. Tämän huushollin plussapuoliin kuuluu tilavat vaatekaapit, joihin saatiin matkalaukut tyhjennetyiksi. Loistava asia on myös pyykkitupa, jota saa vapaasti käyttää, ja joka on ihan vieressä täällä 5. kerroksessa. Internettikin saatiin ihmettelyn jälkeen toimimaan.

Parveke on koko asunnon levyinen ja kapea, ja kun talon ylimmässä kerroksessa ollaan, parvekkeen nimi on ruotsiksi kungsbalkong.

Parvekkeelta näkyy tällainen katu. Mutta naapuritalossa tehdään vintille asuntoja ja näköala toiseen suuntaan on tällainen:

Kesäloma lähestyy!

Hornsgatan huhtikuussa